Aamiaisella Seanin irlantilaiskuppilassa tuli pahaenteinen olo. Söimme aamiaista siellä myös maaliskuussa 2020, kun seuraavana päivänä kaikki ravintolat ja melkein kaikki muutkin paikat suljettiin ja alkoi ulkonaliikkumiskielto.
Nyt on onneksi puhuttu vain sisä- ja ulkotilojen maskipakosta, joka tulee kai voimaan jouluaattona. Kataloniaan tulee lisäksi öinen ulkonaliikkumiskielto.
Suomessa suljetaan useilla alueilla yleisö- ja asiakastiloja ja tapahtumia perutaan. Koronapassillakaan ei siis pääse uimahalliin, kuntosalille tai elokuviin. Ravintoloiden anniskeluaikoja rajoitettiin jo aiemmin.
Jouluaatto alkoi sateisena ja taas lisääntyvistä koronatartunnoista kertovien uutisten kera. Tein pienen ruokakauppakierroksen ja toivottelin hyvät joulut alakerran kauppiaalle ja entiselle vuokraemännällemme, joka sattui olemaan ostoksilla, ja vielä alakerran ovella nykyiselle vuokraemännälle. Kadulla rollaattorinsa päällä päivystänyttä ja meitä joka päivä tervehtinyttä pappaa ei näin sadepäivänä näkynyt.
Jouluateriaksi söimme kinkkua, laatikoita, ensaladilla rusaa ja paahdettuja paprikoita. Jälkiruuaksi kahvia ja joulutorttua. Tunnelman kohottamiseksi soitin tabletilta Britan, Lailan ja Vienon Tonttuparaatin.
Jokseenkin ainoat joulukoristuksemme olivat syvän punaisena hehkuva joulukukka ja aikakauslehden sivuista askartelemani koriste, jonka ripustimme lamppuun roikkumaan. Joulumme oli hyvin pelkistetty.
Matti antoi minulle lahjaksi suklaata ja hän sai sateenvarjon.
Sunnuntai 26.12.
Benalmádenan kaapelihissi oli toiminnassa, joten Matti lähti Jabegan aamiaisen jälkeen vuorelle patikoimaan. Kävely suuntautui tällä kertaa Alhaurin de la Torreen, jossa piti odottaa bussia tunnin verran. Sieltä sitten Málagan kautta kotiin.
Minä tein pienen rantakävelyn ja varasin illaksi lipun Kukkoon Andalusian swingbändin konserttiin. Konsertti oli oikein onnistunut ja soittajat osasivat hommansa.
Tiistai 28.12.
Kävin ostamassa vielä yhden annoksen Mummolan erinomaista porkkanalaatikkoa ja samalla matkalla näin, että Juan Brevan kävelykadulle rakennettiin esiintymislavaa. Rakennusmies kertoi, että esitys alkaa klo 20.
Mistään en löytänyt mainosta tilaisuudesta enkä tiennyt mitä odottaa, kun menimme illalla paikalle.
Kävi ilmi, että kyse oli zambombasta eli flamencomuusikoiden jouluisesta esityksestä. Kaupungin puolesta yleisölle oli tarjolla tuolitkin ja myös käsidesiä tarjottiin jostain syystä. Olikohan ajatuksena, että espanjalaiset eivät malta olla kättelemättä toisiaan?
Paljon enemmän yleisöä olisi mahtunut paikalle, mutta ehkä muutkaan eivät olleet saaneet tietoa konsertista.
Kävin leikkauttamassa hiukseni Grupossa enkä ollut tällä kertaa täysin tyytyväinen. Kampaaja oli kumman hätäinen ja vilkuili koko ajan ovelle, koska taisi olla vastuussa saapuvista asiakkaista pomon ruokapaussin ajan.
Päivä oli kesäisen lämmin ja sen huomasi myös rannalla. Lapset potkivat palloa paljasjaloin, auringonottajat loikoilivat rantatuoleissa ja erilaiset seurueet istuivat hiekalla syömässä eväitään. Mukavaa tietysti turistille, mutta huolestuttavaa ilmaston kannalta.
Istuin jonkin aikaa kirjan kanssa lautakasan päällä ja seurasin pikkulasten touhuja. Tästä pitäisi nyt osata nauttia lievästä pitkästymisestä välittämättä.
Perjantai 31.12.
Näimme televisiosta, että koronatartuntojen lisääntymisestä huolimatta isojen kaupunkien aukioilla näytti olevan joukoittain uuden vuoden vastaanottajia ja vielä kylki kyljessä kiinni toisissaan.
Yhdysvalloissa, Australiassa, Ranskassa, Britanniassa, Italiassa ja Espanjassa todettiin uusia koronatartuntaennätyksiä. Toisaalta oli havaittu, että vaikka omikronmuunnos on aikaisempia tartuttavampi, se ei johda yhtä usein vakavaan tautiin.
Keskiviikko 5.1.
Olin ilmoittautunut Andalucian Elämysretkien Torcalin-retkelle, ja Roy tuli noutamaan autollaan aamulla. Matkalaisia oli Royn lisäksi kuusi. Tarkoituksena oli kiertää kolmen kilometrin keltainen reitti.
Matka eteni hitaasti kaikkia eteen tulevia ihmeitä hämmästellen ja täytti kaikki odotukset. Monta vuotta olinkin odottanut, että joku päivä pääsisin Torcaliin.
Varasin Matille ja Juholle hotellin ensi viikoksi Rondasta ja itselleni myös huoneen yhdeksi yöksi samasta hotellista. Isän ja pojan oli tarkoitus patikoida Rondan ympäristössä ja Matti oli varannut vuokraamosta myös auton heidän retkiään varten.
Perjantai 7.1.
Illalla menin katsomaan Noora Karman showta ravintola Kukkoon. Sali oli täpösen täynnä ja sain istumapaikan salin puolivälistä. Heti ensimmäinen temppu oli hämmästyttävä ja kaiken kaikkiaan Noora oli oikein taitava. Esitykset jatkuvat tämän jälkeen kerran kuukaudessa, kun Noora muuttaa lapsineen helmikuussa Fuengirolaan.
Sunnuntai 9.1.
Seija oli kutsunut Aurinkorannikon lukupiirin kotiinsa Málagaan. Ennen tapaamista kävin katsomassa pikaisesti Centre Pompidoun näyttelyn Espanjan sadan vuoden maalaustaiteesta. Mitään yllätyksiä ei tullut esiin, vaan Picasso, Miró ja Dali sielläkin nousivat tähdiksi.
Maanantai 10.1.
Päivä oli taas kesäisen lämmin: 22 astetta varjossa. Matti haki varaamansa auton ja teimme sillä pienen kierroksen Alhaurin el Grandeen ja takaisin. Minä taisin innostua autoilusta Mattia enemmän, vaikka toisaalta pelkäänkin täkäläistä liikennettä ja vuoristoteitä. Päätin joka tapauksessa pysyä päätöksessäni ja matkustaa Rondaan bussilla.
Tiistai 11.1.
Bussilla matkustaminen osoittautui hyväksi ratkaisuksi, koska Matille ja Juholle oli tullut monenlaisia viivytyksiä ja he saapuivat Rondaan vasta illan hämärtyessä.
Minä olin ehtinyt jo asettua hotel Coloniin ja kierrellä koko päivän ympäri kaupunkia. Kaupungissa oli todella vähän turisteja, joten missään ei ollut ruuhkia.
Keskiviikko 12.1.
Aamiaisen jälkeen Matti ja Juho lähtivät patikoimaan, ja minä lähdin kohti vanhaa kaupunkia. Ajauduin Casa del Rey Moro -museoon, joka oli minulle uusi tuttavuus. Lipunmyyjä arvioi ilmeisesti ikääni ja varoitti, että portaita on kaksisataa. Pidin varani ja kiertelin vain puutarhassa enkä mennyt historialliseen vedenottotunneliin.
Vanhasta kaupungista en löytänyt ainuttakaan avoinna olevaa kahvilaa ja opastettuja turistiseurueitakin näin päivän aikana vain kaksi. Korona on siis kurittanut turismia täälläkin.
Lounaan jälkeen hankkiuduin bussiasemalle paluumatkaa varten. Huomasin, että busseja lähtisi myös moniin houkutteleviin pikkukyliin. Täytyypä pitää mielessä!
Aloitin pakkaamisen kotimatkaa varten, söin jääkaappia tyhjemmäksi ja vein lehtiä paperinkeräykseen. Tarjosin meiltä yli jääneitä jauhoja, öljyjä ja muita ruokatarvikkeita yläkerran naapurille, mutta hän ei niitä halunnut. Jätin ne sitten kaappiin odottamaan kohtaloaan.
Perjantai 14.1.
Matti palasi Rondasta vasta iltapäivällä. Olin sillä välin käynyt hoitamassa siivous- ja sähkölaskun ja tekemässä vielä pienen hyvästelykierroksen Fuengirolan keskustaan. Poikkesin myös keskustan kauppahalliin, joka on synkässä betonibrutaaliudessaan aina vaikuttanut luotaantyöntävältä. Nyt koko laitos aiotaan purkaa uuden ja paremman tieltä.
Lauantai 15.1.
Lentomme lähti 11.40, joten kovin aikaisin ei tarvinnut herätä. Raahasimme laukkumme asemalle ja menimme junalla kentälle. Matka kotiin alkoi.