Sunnuntaikävelyllä suuntasin kohti tuota kahvilaa, koska sen tuoleista on mukava seurata lahdella keinuvia veneitä ja katsella laiskasti horisonttiin.
Kahvilan takana olevista puista kuului nyt aivan poikkeuksellista ääntä, mölyapinan syvältä kouraisevaa mölinää. Kahvilassa sen sijaan soi Billie Holiday isolla volyymilla.
Kerrankin ja vain tässä erityistapauksessa toivoin, että Billie Holiday olisi vaiennettu. Holidayta voi kuunnella levyltä milloin vain.
Ensimmäistä kertaa kuulin mölyapinoita luonnonpuistossa vuosia sitten. Kierroksemme oli lopuillaan ja ilta alkoi hämärtyä. Metsästä kuului karjuntaa, josta ei tiennyt, pitäisikö sitä pelätä vai ei: mölyapinoita. Jotain kiehtovaa siinä oli ja siitä lähtien olen hakeutunut mielelläni paikkoihin, jossa niitä kuulee.
Viidakon reunassa asuessa mölyapinat herättävät unesta aamulla ja seuraavan kerran niitä kuulee yleensä illan hämärtyessä. Niitä voi myös nähdä hyppimässä puiden latvuksissa.
En tiedä, miten paikalliset suhtautuvat mölyapinoihin. Ainakaan tuon rantakuppilan väki ei reagoinut mitenkään. Laiskiaisista täällä sen sijaan ollaan tohkeissaan ja turisteille osoitellaan paikkoja, joissa laiskiainen sattuu roikkumaan. Minulle mölyapinat ja niiden hilpeän kauhistuttava kommunikointi on ykkösjuttu.
10.11.2017