Alakerrassa ja pihan kahdessa muussa talossa asuu monenkirjavaa porukkaa monesta eri maasta. On klassista musiikkia kuunteleva Vietnamin sodan veteraani, kanadalainen psykologi-taiteilijapariskunta adoptiolapsensa (yhden kahdeksasta) kanssa ja pariskunta, joka keskustelee keskenään internetin käännösohjelman avulla, koska heillä ei ole yhteistä kieltä.
Toiset ovat täällä monta kuukautta, toiset vain käväisemässä. Muutoinkin tänne pitkän ajomatkan päähän tulee lähinnä luontoharrastajia ja vaihtoehtoisia elintapoja etsiviä ihmisiä. Moni kahvilan- ja hotellinpitäjä tai surffauksenopettaja on muuttanut tänne Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta. Paikallinen väestö on peräisin pienistä intiaaniheimoista, ja kun ollaan Karibianmeren etelärannalla, täällä on myös vahva paikallinen rastakulttuuri.
Pamelan talossa on villi luonto koko ajan läsnä. Sirkutus, sirinä ja kurnutus ei lakkaa kokonaan yölläkään. Mölyapinat asuvat lähimetsässä ja niiden konsertit ovat yksi huippukokemuksistani täällä. Apinat käyvät hyppimässä myös pihan puissa, gekkoja vilistelee seinillä ja äänimaisemaan ilmaantuu aina uudella tavalla yllättäviä lintuja. Paikalla asustaa myös kolme hellyttävää laiskiaista. Viidakon pedot ja käärmeet pysyttelevät syvemmällä metsässä.
Kaikki luonnonäänet kuuluvat myös sisään, sillä makuuhuoneessamme ei ole ikkunalaseja tai -luukkuja, vain pelkät hyttysverkot ja kangasverhot.
Päivät kuluvat täällä jotenkin huomaamatta ilman suurempia suunnitelmia. Aamiaisen jälkeen puolen päivän aikaan saatetaan mennä rantaan kävelemään, uimaan ja lukemaan. Lähintä polkua pitkin on rantaan pari sataa metriä ja hienoa hiekkarantaa riittää monta kymmentä kilometriä Panaman rajalta Cahuitan luonnonpuistoon ja sieltä melkein Limonin kaupunkiin saakka.
Lounasta voimme tehdä pikkukeittiössämme itse, mutta kylällä on myös muutama hyvä lounaspaikka. Täällä suositaan kasvisruokaa ja ekologisuutta eikä koko seudulla ei ole ainakaan vielä yhtään ketjuhotellia tai -ravintolaa. Tiekin tänne saatiin vasta 1980-luvulla eikä sähköjäkään ole ollut järin kauan.
Rantakävelyn, pyöräilyn, luonnontarkkailun ja riippumatossa lueskelun lisäksi ei ole paljon muuta tekemistä ellei sitten harrasta ratsastusta, surffausta tai joogaa. Luonnon äänet ja alakerrasta vaimeasti kuuluva klassinen musiikki yhdistyvät rauhoittavaksi äänimaisemaksi ja vaivuttavat riippumatossa lueskelijan kiireettömyyteen. Illansuussa jos kaipaa vaihtelua, voi poiketa vaikka illastamaan Jungle Loveen tai kuuntelemaan paikallisia muusikoita La Bielaan. Useimmiten sitä kuitenkin vain kohentaa asentoaan riippumatossa ja kääntää kirjan sivua.
Välillä mietin, voisinko minäkin jäädä tänne pidemmäksi aikaa - niin hyvää tekevä paikka tämä on. Vai kävisikö minulle niin kuin alakerran unkarilaiselle, jonka piti olla täällä puoli vuotta, mutta joka palasikin kotiin Budapestiin ennen aikojaan teatterinsa, oopperansa ja muun kulttuurinsa pariin. Helmikuussa matkustan joka tapauksessa kotiin miettimään, milloin palaan ja kuinka pitkäksi aikaa.
Ai niin - ja lämpötila täällä on ympäri vuoden 30 asteen paikkeilla.
26.1.2015