Ganivet huomasi jo tuolloin suomalaisten kiinnostuksen uusiin keksintöihin. Hänen mielestään suomalaiset haluavat päästä helpolla ja siinäpä tekniikka on avuksi. Suomalaiset ovat ottaneet innokkasti käyttöön puhelimet, lennättimet, polkupyörät ja rautatiet, ja polkupyörä on aiheuttanut oikein hulluuden. Pyöräileviin naisiinkin törmäsi alinomaa.
Päällimmäinen vaikutelma Suomesta oli silti alakuloisuus. Ihmiset taivalsivat raskaasti käsivarret riippuen ja näyttivät koloistaan ulos tulleilta maamyyriltä. Tyynet ja vähän ilmaisevat silmät tuntuivat olevan sukua kalojen silmille.
Suomalainen on pomminkestävän sitkeä ja tyyni aina epätoivoiseksi tekevään äärimmäisyyteen asti. Ylimääräistä vaivaa ja hoputusta hän karttaa, mutta noudattaa säännöllisyyttä. Suomessa Ganivet ei tarvinnut kelloakaan, koska ajankulun saattoi tarkistaa kaupunkilaisten minuutilleen toistuvista rutiineista.
Suomalaisissa asunnoissa hämmästytti se, ettei ulko-ovea lukittu yöksi. Suomalaisilla kun on tapana panna rahansa pankkiin, kotona ei ole mitään varastettavaa, Ganivet päätteli.
Naisilta Ganivet olisi kaivannut vähemmän tietoa ja enemmän tunteen lämpöä. Naiset olivat vetisen vaaleita eivätkä herättäneet myöskään henkisen kauneuden vaikutelmaa.
Ganivetin teksteistä paistaa käsitys, että espanjalaiset ovat henkevämpiä, viehättävämpiä ja taipuvaisempia vastustamaan teknistä kehitystä. Eräälle härkätaistelijallekin oli kuulemma työn epämiellyttävin puoli se, että joutui istumaan joskus junassa.
(Teksti on julkaistu kolumnina Fuengirola.fi-lehdessä 2.6.2017)