Laivaan hankittiin muun muassa 515 kanaa, 31 sikaa, lehmiä, kalkkunoita, riisiä, herneitä, papuja, venetsialaista saippuaa ja paloviinaa. Mukana tuotu puutavara ja terva vaihdettiin Kiinassa kelpaaviksi hopeapiastereiksi. Vettä soudettiin maista tynnyreittäin ja kaupungin kirkkoja ja hedelmäpuiden runsautta käytiin ihailemassa.
Tiedämme tämän, koska varhainen esi-isäni Israel Reinius matkusti laivalla kadettina veljensä kanssa ja älysi pitää koko kahden vuoden mittaisesta reissusta päiväkirjaa.
Kun itse elää aikaa, jolloin lennähdellään reilussa neljässä tunnissa Suomesta Espanjaan ja kahdeksassa Kiinaan, on vaikea kuvitella, millainen seikkailu veljesten matka on ollut. Millä kielellä asioitiin, mistä saatiin tietoa paikallisista oloista ja miten merillä selvittiin senaikaisella kömpelöllä aluksella?
Meidän matkojemme ruokahuolto on ainakin yksinkertaisempaa. Tietoa on tarjolla jokaisesta maailmankolkasta, ja tarkat kartat, rokotukset ja vakuutukset ovat turvanamme.
Talvella kävin ensimmäistä kertaa Cadizissa ja lähetin mielessäni tervehdyksen noille varhaisille matkalaisille, joita seilasi silloinkin Euroopan ja Aasian välillä monen laivan voimin. He toimivat uskaliaina ja uteliaina tienraivaajina ja tekivät pohjatyötä nykyisen maailmankylän perustaksi. Me voimme nyt huolettomasti matkailla heidän jalanjäljillään vaikka Cadiziin tai Kiinaan asti.
(Teksti on julkaistu kolumnina Fuengirola.fi-lehdessä 28.4.2017. Kuvassa syyrialaisen kauppiaan Juan Clat Fragelan Cadiziin rakennuttama talo Casa de las Cuatro Torres, joka oli pystyssä jo Reiniusten vieraillessa kaupungissa.)