Täysihoitolassa viihtyivät aikoinaan ainakin kirjailijat Ilmari Kianto ja Tito Colliander sekä laulaja Anna Mutanen. Itse yövyin siellä muistaakseni vain kerran Eeva-tätini ja serkkuni kanssa, mutta täysihoitola oli silti päiväretkienkin kiintopiste sekä kesällä että talvella.
Yövyimme sen ainoan kerran luultavasti juuri tuossa yläkerran vasemmanpuoleisessa kamarissa, josta on vain pieni ikkuna sisäänkäynnin puolelle. Ruuhkaa ei ainakaan silloin ollut. Lisäksemme vieraina olivat vain ikäiseni tyttö hänkin tätinsä kanssa, ja kaiken kukkuraksi he olivat presidentti Svinhufvudin sukua. Aivan tavatonta mielestäni, lähes kuninkaallisia siis!
Hilmasta en muista kuin erinomaiset makkaravoileivät. Pahikkaloiden pojan Paavon muistan paremmin, koska hän ajelutti meitä jeepillä matalassa rantavedessä ja koska osallistuimme hänen kanssaan lehmien ajoon rantaniitylle. Täysihoitola olikin omavarainen ainakin maidon suhteen.
Nykyisissä puheissa Hilman hotelliksi kutsuttu yritys oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1931. Rakennus oli tuotu talvella jäätä pitkin Rahjasta ja kunnostettu ravintola- ja majoituskäyttöön.
Aiemmin alueella oli ollut vain kioski, josta myytiin ”limonaatia ja nisua” kävijöille, jotka tulivat retkeilemään Tuomipakoille, kuten aluetta siihen aikaan kutsuttiin. Hiekkasärkät-nimi vakiintui vasta myöhemmin.
Hiekkadyyneillä ja rannoilla sai vielä minunkin ensikäyntieni aikana vaeltaa melko lailla omassa rauhassa, mutta jo 1960-luvulla meno oli toisenlaista. Rantaan avattiin leirintäalue, josta tuli nopeasti Suomen suosituin, ja kohta avattiin myös ensimmäinen hotelli.
Tänä vuonna, kun meistä tuli mökkiläisiä Hiekkasärkkien vielä ainakin toistaiseksi rauhalliselle alueelle, seutu on kuin iso lomakaupunki. On hotelleja, ravintoloita, kauppoja, ostoskeskus, kylpylä, vesipuisto ja asfaltoituja teitä ympäriinsä.
Vaikka kehitysvauhti välillä hirvittää, ympärillä on silti se ainutlaatuinen maisema, joka ei lakkaa ihastuttamasta. Meri, joka näyttää joka päivä erilaiselta särkkämuodostelmineen, hiekkadyynit ja suolaisen hiekan sekä kuivan kangasmetsän tuoksu.
”Huomiota ansaitseva huvittelupaikka”, totesi nimimerkki Ananias jo vuonna 1925. ”Siellä vain hyvä ja kaunis tulee mieleen.”