Ihmettelen, ovatko nämä kaikki liikkeet vielä pystyssä, kun syksyllä palaamme Fuengirolaan.
Puodeissa on leppoisaa ja kiireetöntä, ja niissä vaihdetaan myös kuulumisia myyjien ja kauppiaiden kanssa. Voi sitä pulinan määrää, jos hollille sattuu tuttuja naapurista.
Jättimarketeissa ei jutella kauppiaiden kanssa. Kiirehditään vain pois kassajonoa tukkimasta.
Lähitienoon kaksi jättimäistä Mercadonaa ovat taatusti syöneet pikkuliikkeiltä asiakkaita. Jätit voivat tarjota laajempaa valikoimaa ja halvempia hintoja, ja siinä sitä sitten ollaan. Pikkupuodit ja pienet kahvilat elävöittävät kaupunkia, mutta jaksaako niiden säilymisestä kantaa huolta, jos palkka on pieni ja kaikesta on säästettävä.
Minulle kaiken vanhan perään haikailevalle pikkupuodeissa poikkeaminen on piristävä päivittäinen ohjelmanumero. Pikkukaupoissa voi myös tehdä ostoksensa tarpomatta itseään väsyksiin jättimarketin loputtomilla käytävillä ja turhautumatta kassajonossa. Samoin miettivät varmaan naapuruston huonojalkaiset vanhukset.
Suomessa peli on jo menetetty. Kaupunkien kivijalkakaupat ja pienten taajamien kaupat on jo lähes kaikki lopetettu. Kaupungit ovat yhtä kauppakeskusten sokkeloa, ja maaseutukylistä on muutettava pois, kun palvelut loppuvat.
Espanjassa on enemmän asukkaita, joten ehkäpä täällä on enemmän mahdollisuuksia pikkukauppojenkin säilymiselle. Ainakin siihen asti, kun koko kaupan ala mullistuu ja Amazon toimittaa ruokalähetykset ovellemme tai ne tiputetaan droneilla pihallemme.
11.5.2018