Yhdysvallat oli noussut ykköseksi maailman tartuntatilastoissa, ja sairastuneita oli jo puoli miljoonaa.
Espanjassa uudet tartunnat ja kuolemantapaukset olivat vähentyneet. Oli sydäntäsärkevää, että monia lääkäreitä, hoitajia, poliiseja ja jopa farmaseutteja oli kuollut koronataistelun eturintamassa.
Päivän keskeinen puuha oli veroilmoituksen täydentäminen. Ryhdyin myös lukemaan viimeistä paperikirjaani, jonka olin ehtinyt ostaa kirjakauppa Hemingwaystä ennen erikoisliikkeiden sulkemista ja jota olin hartaasti säästellyt.
Ruokaa oli kertynyt viikolla jääkaappiin, joten sitä tarvitsi vain lämmittää. Kahvimaidon takia menin pikaisesti alakerran markettiin, mutta enpä taida mennä toiste lauantaisin. Turvaväleistä ei piitattu, ja kauhuissani huidoin kassajonossa liian lähelle tunkevaa rouvaa kauemmas.
Sunnuntai 12.4.
Terveydenhuollon hätäkoordinaattori Fernando Simon oli palannut hallinnon päivittäisiin tiedotustilaisuuksiin itsekin välillä koronan oireista kotikaranteenissa kärsittyään.
Jotkut Fuengirolaan jääneet olivat huomanneet, että pääsiäisen aikaan uusiin ikkunoihin oli syttynyt valoja ja parkkipaikoille ilmestynyt lisää autoja. Kaikesta päätellen eräät pohjoisessa asuvat olivat katsoneet, etteivät liikkumisrajoitukset koske heitä ja livahtaneet kielloista ja suluista huolimatta kakkosasunnolleen Aurinkorannikolle.
Fuengirolassa oli tuntunut siihen saakka turvalliselta, mutta mitä enemmän väkeä tulisi muualta maasta, sitä enemmän riskit lisääntyisivät.
Maanantai 13.4.
Kuukausi hätätilaa ja ulkonaliikkumiskieltoa tuli täyteen. Vielä olisi kaksi viikkoa edessä ja sittenkin karanteenia saatettaisiin jatkaa. Voimat alkoivat olla vähissä ja tylsyys vaivata.
Julkisuudessa puhuttiin, voitaisiinko lapsille sallia ulkoilu vanhemman seurassa vaikka tunniksi päivittäin. Miksi koiria saa ulkoiluttaa, mutta ei lapsia, kysyttiin.
Viranomaiset olivat jakamassa kasvosuojuksia rautatie- ja bussiasemilla töihin menijöille. Ohjeena oli kahden metrin turvaväli työpaikoilla.
Tiistai 14.4.
Finnairin ja ulkoministeriön yhteinen kotiutuslento oli lähtenyt Málagasta täyteen varattuna. Iltalehdessä oli juttu kotiutuslennoista ja kommenteissa joukko vihaisia kirjoittajia käski ulkomaille matkustaneita ”pysymään siellä ganarialla”. Emmepä taitaisi olla tervetulleita Suomeen, jos sinne pääsisimmekin.
SAS:n sivuilla näytti olevan toukokuun alussa lentoja Helsinkiin Tukholman ja Kööpenhaminan kautta, mutta tuntui mahdolliselta, että nekin peruutettaisiin, kuten vähän aikaa sitten Norwegianin toukokuun lennot.
Keskiviikko 15.4.
Suomessa Uudenmaan rajat oli avattu, mutta monet miettivät, oliko päätös liian hätäinen. Monille tulisi houkutus lähteä mökille ja virus saattaisi levitä paikallisiin.
Torstai 16.4.
Aamulla puhelimeen kilahti ulkoministeriöstä viesti, että seuraavan päivän kotiutuslennolle tulisi lisää tilaa, koska Finnair lentäisikin Suomeen isommalla koneella. Olin tiistaina kysellyt matkatoimisto Meriaturista, voisinko ilmoittautua jonoon mahdollisen kotiutuslennon varalta, ja aamulla myös matkatoimistosta tuli viesti, jossa kerrottiin, että minulle on varattu paikka lennolle.
Päätös piti tehdä nopeasti ja unenpöpperöisen keskustelun jälkeen päädyimme siihen, että vain minä lähden ja Matti jäisi vielä rauhassa Fuengirolaan. Kummassakin tapauksessa oli riskinsä: minä saattaisin saada lennolla tartunnan ja toisaalta jos Matti sairastuisi yksin, sekään ei olisi mukavaa.
Perjantai 17.4.
Lento Suomeen lähti klo 13, joten aamupuuron ehti syödä kaikessa rauhassa. Hieman jännitti, miten pääsisin kentälle, mutta taksi tuli nopeasti ja ajoi perille ennätysajassa.
Málagasta lähti sinä päivänä vain kolme lentoa, ja puolen päivän aikaan suomalaisten jono kiemurteli ainoana lähtöselvityksestä ulko-ovelle asti. Jotkut muistivat turvavälit paremmin kuin toiset.
Olin varannut evästä mukaan, koska olin kuullut, ettei lennolla olisi poikkeustilan takia tarjoilua. Saimme kuitenkin vesipullot ja täytetyt leivät. Saimme myös ohjeet kahden viikon kotikaranteeniin siirtymisestä ja määräyksen välttää julkisia kulkuneuvoja. Voisimme sen sijaan käyttää valtion maksamaa taksia tai bussikuljetusta.
Koneessa istuminen kasvosuojus päällä oli epämiellyttävää, mutta minkäs teit. Puolimatkassa kuulutettiin lääkäriä tai hoitajaa, joten jollakulla oli ongelmia. Emme kuitenkaan joutuneet tekemään välilaskua mihinkään.
Lennon saavuttua Helsinkiin täytimme terveyttä ja kyytitarvetta koskevan kyselylomakkeen, jonka lopussa kukin sitoutui noudattamaan karanteenia. Passijonon, terveydenhoitajien kuulustelun ja matkatavaroiden noudon jälkeen jonotimme odottamaan kullekin tarvitsijalle varattua taksia.
Lauantai 18.4.
Aloitin kaksiviikkoisen karanteenini kotona Suomessa. Olo oli huojentunut, vaikka tulevaisuus näytti koko maailman mitassa epävarmalta. Kotona olisi niin paljon tekemistä ja hyvä tilaisuus suursiivoukseen ja tavaroiden läpikäyntiin, että ajatukset eivät ehtisi pyöriä muissa asioissa.
Espanjassa, kuten monessa muussakin maassa tilanne oli yhä vakava. Espanjan terveydenhuolto oli ylikuormitettua ja suojavälineistä oli jatkuva pula. Ulkonaliikkumiskieltoa jatkettaisiin luultavasti ainakin 10. toukokuuta asti, mutta alle 12-vuotiaat lapset saisivat todennäköisesti ulkoilla rajoitetusti huhtikuun lopulta lähtien.
Kosketukseni Espanjan kevääseen jäi tällä kertaa kovin kapeaksi, mutta kevät oli joka tapauksessa tulossa ja jakarandat olivat jo melkein kukassa kadullamme.
Jäin miettimään, miten vähistä aineksista saimme aikaan levollisia ja mukavia päiviä poikkeustilankin keskellä. Ravintola Kukko ansaitsee lämpimät kiitokset ruokatoimituksista, samoin Leipomo Mummola mainioista herkuista. Ystävien viestit lämmittivät mieltä, ja kello kahdeksan parveketaputukset koko ulkonaliikkumiskiellon ajan synnyttivät tunteen yhteisöön kuulumisesta.
Luonto oli saanut monessa maassa hengähdystauon autoliikenteen vähennyttyä ja tehtaiden ollessa pysähdyksissä. Luultavasti se jäisi vain hengähdystauoksi, ja itsekkyys, ahneus ja ajattelemattomuus käynnistäisivät taas ennen näkemättömän kulutuksen ja luonnonvarojen tuhlauksen. Niin on käynyt muidenkin katastrofien jälkeen, mutta toivon hartaasti, että ihmiset olisivat oppineet jotakin ja olisin väärässä.