Kevättä ja vihreyttä saatiinkin Suomessa odottaa kauan. Valo tietysti lisääntyi kevään mittaan, mutta valoisista kesäöistä nauttiminen jäi useimpina päivinä ikkunasta katseluun, kun ulkona ei tarennut olla. Kun vapun puistotanssit meillä Vallilassa olivat tuloillaan, sai jännittää, joudutaanko juhlimaan lumisateessa. Vapun aatonaattona nimittäin pyrytti vielä sankasti.
Kesää odotettiin kaikki kesäkuukaudet eikä se oikeastaan koskaan tullut. Olihan toki muutamia lämpimiä poutapäiviä, mutta kohta sai jo vetää takin niskaansa. Talomme pihagrilli ei ollut monenakaan päivänä käytössä eikä pihakeinuun kokoontunut rupattelijoita paria kertaa useammin.
Mukavat ilmat ja säiden kauhistuttavat ääri-ilmiöt eivät jakaannu tasaisesti tässä ilmastonmuutoksen maailmassa. Suomen vuodenajat tuntuvat tasoittuneen niin, että ympäri vuoden on tasaisen harmaata ainakin Etelä-Suomessa. Toisaalta päivittäiset uutiset kertovat hirmumyrskyistä, tulvista ja hurrikaaneista Karibialla.
Hurjista uutisista huolimatta suuntaamme nyt alkutalveksi Keski-Amerikkaan ja nimenomaan sinne Karibian puolelle. Saa nähdä, miten meidän käy.
Matkalaukkujen pakkaaminen on kiivaimmillaan ja kun lehti ilmestyy, etsimme unentokkuraisina hotelliamme ensimmäisessä etapissamme Panama Cityssä. Fuengirolaan suuntaamme sitten mantelinkukkien aikaan.
(Teksti on julkaistu kolumnina Fuengirola.fi-lehdessä. Kuvassa sadepäivän tunnelmaa Puerto Viejossa Costa Ricassa.)