Viimeksi tuomiopäivän pasuunat soivat päässäni, kun näin televisiossa kuvan valaasta, joka oli tukehtunut muovipusseihin. Tämäkö odottaa maailman kaikkia kaloja ja merieläimiä? Kalat ovat vähentyneet meristä jo ylikalastuksen takia, tuhotaanko nyt loputkin muoviroskalla?
Vaikka olen mielestäni melko vastuullinen kuluttaja, minäkin olen vertauskuvallisesti hukkumassa muovipusseihin. Useimmiten sanon kaupassa ”No bolsa, gracias! Ei kassia, kiitos!”, mutta silti muovipusseja kertyy kummasti tuonne keittiön laatikkoon. Esimerkiksi hedelmäkaupassa hedelmät pakataan ensin läpinäkyviin pusseihin, ja ellen ehdi kieltää, vielä toiseen kädensijalliseen pussiin. Kaikkia kotiin kertyviä pusseja en ehdi millään käyttää roskapusseina tai pakkaamisessa.
Järjestyneessä yhteiskunnassa on tietysti jätehuolto eivätkä kaikki muoviroskatkaan joudu ruokaa etsivien eläinten sisuksiin. Silti luonto ja meret ovat pahassa vaarassa. Arviolta 10 prosenttia maailmassa tuotetusta muovista kulkeutuu meriin, jossa osa painuu pohjaan, osa ajautuu merissä velloviin valtaviin jätepyörteisiin. Osa muovista hioutuu pieniksi osasiksi, jotka sitten tukkivat eläinten ruoansulatuskanavat. Iso eläimet, kuten valaat pystyvät näköjään nielemään kokonaisia muovipussejakin.
Onneksi monissa maissa on ryhdytty rajoittamaan turhaa ja moninkertaista pakkaamista ja kertakäyttöisiä muovikippoja. Kosmetiikassa käytettävän mikromuovin ja fleece-vaatteista pesussa irtoavien muovihippujen vaarallisuuteen on myös herätty.
Me yksittäiset kuluttajatkin voimme miettiä tekemisiämme, jos haluamme vielä syödä kalaa jonkun kerran elämässämme. Ainakin ylenmääräistä muovipussien käyttöä, mikromuovia sisältävää kosmetiikkaa ja kaikkea kertakäyttöisyyttä voimme yrittää vähentää.
(Teksti on julkaistu kolumnina Fuengirola.fi-lehdessä 17.2.2017)