Tove
Tove tuli luokseni asumaan kesällä 2003. Se oli joutunut viettämään monta kuukautta eläinsuojeluyhdistyksen pienessä kopissa, joten väljempiin tiloihin pääsy hullaannutti sen täysin. Se juoksenteli ja hyppeli päivällä ja yöllä ja metsästeli innokkaasti kultaköynnösten rönsyjä. Alusta alkaen se oli utelias ja seurallinen.
Nukkumaan Tove meni mieluiten mahdollisimman korkealle kaapin päälle, kunnes tottui taloon ja nukkui sitten tavallisesti sängyssä vieressäni omalla tyynyllään.
Tove on ollut pääasiassa sisäkissa, mutta kesäisin se on saanut välillä vähän tuntumaa ulkoilmaelämään. Uuteen paikkaan tutustumisen se aloittaa mieluiten varovasti seinän viereltä tai pensaan suojista.
Heti ensimmäisellä mökkiretkellä Tove metsästi heinikosta kolme hiirtä ja söi ne suuhunsa.
Kaupungissa ulkoilu on tuntunut Tovesta vähän pelottavalta, joten tavallisesti se tekee vain silloin tällöin kierroksen rappukäytävässä tai kellarissa.
Matkustaminen ei ole ollut koskaan Toven suosikkipuuhia, vaikka matkalla voi saada innokkaita ihailijoita. Tämän ihailijan saimme kerran junamatkalla Hämeenlinnaan.
Tove ehti elää lähes 15-vuotiaaksi. Alkukesästä 2016 sen terveys kuitenkin petti ja suureksi surukseni menetin tämän hupaisan ja kauniin päivieni ilostuttajan.