Lounastimme keskustassa pastaravintolassa ja kuten siellä, useissa muissakin ravintoloissa näytti olevan tapana, että asiakkaat tulevat sisään kasvomaski päällä ja sitä käytetään, kunnes ruokailu alkaa. Myös kaduilla jotkut käyttävät maskia, mutta kaupoissa, junissa ja busseissa maski on pakollinen. Maskittomuudesta huomautetaan herkästi eikä sisään edes aina pääse ilman maskia.
Maanantai 18.10.
Kokeilin junamatkustamista yhden pysäkin verran Torreblancaan. Olin lukenut etukäteen, että maksu tapahtuisi nykyisin vilauttamalla luottokorttia lukulaitteeseen. Los Bolichesin asemalla maksettiin kuitenkin ihan entiseen tapaan ostamalla lippu automaatista.
Matkani tarkoituksena oli käydä ostamassa Ale-Hopista lämpimät sisätossut tulevaa talvea ja espanjalaisen kylmiä lattioita ajatellen.
Joitakin junavuoroja oli kuulemma peruttu kuljettajapulan takia, mutta uusia kuljettajia koulutetaan pikavauhtia.
Tiistai 19.10.
Matti lähti ensimmäiselle pienelle patikkaretkelle Torremuellen asemalta rinnettä ylös Benalmádena Puebloon. Sää oli edelleen kesäisen kuuma. Minä tunsin kävelleeni edellispäivinä liian paljon, joten en lähtenyt mukaan. Poikkesin sen sijaan markkinoille ostamaan suosikkiherkkuani paahdettuja suolamanteleita.
Keskiviikko 20.10.
Tähän saakka olimme syöneet aamiaisen jossakin rantaravintolassa samalla aamuauringosta nauttien. Nyt panostimme suomalaisuuteen. Teimme kotona kaurapuuroa ja lounaalla kävimme uudessa suomalaispaikassa Lobo Negrossa, jossa meille tarjottiin karjalanpaistia.
Muuten kaikki meni hyvin, mutta tuurillamme viereisiin pöytiin sijoittui taas kerran yskiviä ja pärskiviä kanssakansalaisia. Jokainen yskijä ja aivastaja tuntuu nykyään vaaralliselta terveysuhalta. Onneksi pöydät olivat sentään ulkona.
Alkuillasta matkustin bussilla Benalmádenan kirjaston Minna Canth -lukupiirin tapaamiseen. Olin huomannut netistä ilmoituksen lukupiirin kokoontumisesta ja käsiteltävän kirjankin ehdin lukea melkein loppuun.
Lukupiirissä meitä oli paikalla kuusi henkeä ja käsiteltävänä oli Satu Rämön Islantilainen voittaa aina. Sinänsä kiinnostava kirja, mutta lukupiirin keskustelun pohjaksi hieman hankala.
Kirjassa Satu Rämö kertoo, että hänen haastattelemansa Islannin entisen Suomen suurlähettilään mukaan täydellisessä yhteiskunnassa olisi puolet Suomea ja puolet Islantia. Suomesta otettaisiin järjestelmällisyys, suorapuheisuus ja itseironian taito. Islantilaiset antaisivat rohkeuden, itsevarmuuden ja uskon pärjäämiseen.
Television Málaga hoy -ohjelmassa puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Málagan seudulla mitattiin näin lokakuussakin yli 30 asteen lämpötiloja, ja asiantuntijan mukaan vuonna 2050 voidaan saavuttaa jo 50 asteen lukemia.
Omat tunteeni olivat jo lentolippuja ostaessa ristiriitaiset, koska lensimme taas tänne ja olemme siis mukana nopeuttamassa ilmastonmuutosta. Lentämistä ei voi silti kovin helposti lopettaa, joten ei kai asiaa voi ratkaista muuten kuin teknologian avulla. Tiedemiehet siis pikimmiten kehittämään uutta teknologiaa ja uusia ilmastoystävällisiä polttoaineita!
Kävimme Mijasissa ja bussimatkalla havahduin taas kerran siihen, kuinka mahtavan kaunis reitti Mijasiin on. Vasta sinne mennessä konkretisoitui kunnolla, että olemme nyt Espanjassa.
Vaikka Matti hoiti vuorella patikoinnin ja minä vain kiertelin ympäri kaupunkia, sain kaikki lihakseni jumiin ja kipeiksi.