Tähän asti olen ajatellut tulevaa kahta kuukautta Fuengirolassa käytännönläheisesti: haluan sinne, koska kärsin kylmästä talvesta Suomessa. Ajatukseni on, että jos tämä oleskelu onnistuu, voin seuraavaksi vetäytyä jonnekin lämpimään pidemmäksikin aikaa.
Fuengirolan valitsin lyhyen matkan, kiinnostavien lähikaupunkien ja suomalaisten asunnonvälittäjien takia - ja myös tieto suomenkielisestä kirjastosta oli plussaa. Epäilyksiä herättivät sen sijaan tarinat riitelevästä ja alkoholisoituneesta suomalaisyhteisöstä sekä kylmistä ja vetoisista asunnoista, joissa villasukat ja villapusero ovat välttämättömyys.
Sana Aurinkorannikko on herättänyt minussa koko ajan mielikuvia isoista hotelleista, suomalaisbaareista ja eläkeläisistä (joka itsekin tietysti olen) tuulitakeissaan rantakävelyllä. Se mielikuva ei saa juurikaan sydäntäni väpättämään odotuksesta.
Vasta kun saan aivoni käännettyä toiseen asentoon ja ajattelen, että Fuengirolahan on Andalusiaa (ja tästä muistutuksesta suurkiitos Sami Yaffalle!), vasta silloin, sydämeni rupeaa todella sykkimään. Siellähän me olemme aivan flamencon ydinmailla ja Picasson synnyinseudulla. Siellä ovat Sevilla, Cordoba, Granada ja Malaga ja sieltä ovat kotoisin Velasquez ja Manuel de Falla.
Andalusiaa ajatellessa lämmittelymatkani alkaakin tuntua suurelta seikkailulta!
23.9.2014