Terveysviranomaiset raportoivat, että Espanjan koronatartuntojen ilmaantuvuusluku oli vajaa 50 sataatuhatta asukasta kohti kahdessa viikossa. Sairaalassa oli 1 640 henkeä ja teholla 411.
Fuengirolan puhtaanapitolaitos puolestaan raportoi keränneensä tänä vuonna katujen varsilta 900 tonnia huonekaluja ja kodin laitteita.
Kaupungissa on käytäntönä, että huonekaluja ja muuta tavaraa saa jättää puhtaanapidon noudettavaksi kadun roskapönttöjen viereen, kunhan ilmoittaa siitä etukäteen kaupungille.
”Korona nopeutti muuttopäätöstä – Espanjan Aurinkorannikko vaihtui Hiekkasärkkiin” otsikoi Maaseudun Tulevaisuuden verkkoversio.
Jutussa kerrottiin perheestä, joka oli viettänyt kymmenen vuoden ajan suurimman osan vuodesta Aurinkorannikolla, mutta oli koronakeväänä 2020 muuttanut pysyvästi Kalajoen Hiekkasärkille. Niin kuin meilläkin on, heillä oli siellä vapaa-ajan asunto, josta oli nyt tullut vakituinen koti.
”Hienointa on se, että täällä pääsee luontoon heti, kun oven avaa”, perheen äiti Jaana Halla-aho totesi.
Hiekkasärkkien tunnetusti hyvät palvelut ja golfkenttä kodin vieressä olivat myös plussaa. Suomalaisen arjen ihanuuksista he mainitsivat hanasta juoksevan hyvänmakuisen veden ja turvallisuuden.
Pimeä kausi kun vain olisi lyhyempi, he huokasivat.
Sunnuntai 31.10.
Matti lähti taas vuorille patikoimaan enkä minä lähtenyt nytkään mukaan. Jälkeenpäin harmitti, kun tummista pilvistä huolimatta sadekuuroja ei tullutkaan. Kävin yksin Chinorros-aukiolla syömässä ja kun Matti palasi retkeltään, ehdimme vielä juoda yhdessä kahvit keskustassa.
Kahvila oli koristeltu paperista askarrelluin luurangoin ja haamuin halloweenin kunniaksi ja tarjoilijoilla oli oranssit haalarit. Kuulin vasta myöhemmin, että ne viittasivat johonkin tunnettuun televisiosarjaan. Naapuriravintolan tarjoilija oli pukeutunut minullekin helpommin tunnistettavaan noidan asuun.
Keskustassa olisi ollut illansuussa halloween-kekkerit, mutta jätimme väliin.
Maanantai 1.11.
Espanjassa oli pyhäpäivä, el Día de Todos los Santos, jolloin käydään läheisten haudoilla. Monet kaupat olivat kiinni tai auki vain aamupäivän.
Kun lähdimme ulos, löysimme ovemme takaa kassin kukkuroillaan ruokatavaroita, jotka Suomeen palaavat yläkerran naapurimme olivat meille jättäneet.
Päivän Helsingin Sanomat kertoi professori Jukka Kekkosen kummallisesta sivuuttamisesta Helsingin yliopiston hallituksen jäsenten vaalista. Espanjasta Kekkoselle tuli sen sijaan ehkä lohtua, kun Espanjan kuningas myönsi hänelle lokakuussa arvovaltaisen kunniamerkin tiedotustyöstä Espanjan hyväksi.
Taivas oli pilvessä, mutta vieläkään ei tullut ennustettua sadetta. Aamiaisterassimme oli suljettu ”por los vacaciones” eli lomien takia ja jouduimme siirtymään viereiseen, mutta ei yhtä hyvään ravintolaan.
Monet ravintolat pitävät lomansa kesäsesongin päätyttyä marraskuussa ja avaavat ovensa uudelleen jouluksi tai vasta keväällä.
Keskiviikko 3.11.
Lounaalla ravintolan viereiseen pöytään tuli britti-isoäiti kahden alakouluikäisen lapsen kanssa. Tunnelma oli vaisu ja innoton eivätkä ruuat ja limukaan piristäneet lapsia.
Lapset näyttivät muuten terveiltä, mutta olikohan isoäiti pakottanut lapset jättämään kännykät hotelliin ja nyt lapset kärsivät pahoista vieroitusoireista?
Olin ilmoittautunut Roy Roosin Andalusian Elämysretkien päiväretkelle Priego de Cordobaan.
Roy tuli aamulla autollaan noutamaan läheisen ravintolan edestä. Seitsemän hengen seurueena matkasimme Málagan ja Antequeran kautta hienojen vuoristojen ja silmänkantamattomiin jatkuvien oliiviviljelysten kautta kohteeseemme. Oliivisadon korjaajia näkyi vain harvakseltaan.
Kaupunki on rakennettu aikoinaan korkealle vuorenharjanteelle, mikä on ollut keskiajalla puolustuksellisista syistä erinomainen valinta. Puolustuslinnastakin on vielä osa jäljellä.
Kävimme katsastamassa linnanrauniot, kirkon ja Espanjan toisen tasavallan ensimmäisen presidentin Niceto Alcalá-Samoran kotimuseon. Presidentti pakeni maasta matkalaukkuineen ennen Francon valtaannousua.