Helmi Emilia Reinius
Äidinäiti Helmi oli syntynyt Viipurissa 1896. Isä Lars Herman oli peltiseppä, äiti Emilia oli töissä tupakkatehtaassa. Helmillä oli yksi veli, Oskari, ja kaksi sisarta, Martta ja Kerttu. Perhe asui Tiiliruukilla Viipurissa.
Helmi vihittiin avioliittoon Erkki Sinkon kanssa vuonna 1919. Erkki oli syntynyt Sulkavalla, mutta perhe oli muuttanut Viipuriin Erkin ollessa vuoden vanha. Erkki oli ensin musiikkiliikkeessä juoksupoikana ja myyjänä, kunnes siirtyi sitten valtion rautateiden palvelukseen.
Helmi ja Erkki saivat neljä lasta: Teuvon, Pentin, äitini Pirkon ja Hilkan, ja asuivat Viipurissa, kunnes se luovutettiin Neuvostoliitolle.
Kuvassa Hilkka, Helmi ja Erkki 1940-luvulla.
Helmi vihittiin avioliittoon Erkki Sinkon kanssa vuonna 1919. Erkki oli syntynyt Sulkavalla, mutta perhe oli muuttanut Viipuriin Erkin ollessa vuoden vanha. Erkki oli ensin musiikkiliikkeessä juoksupoikana ja myyjänä, kunnes siirtyi sitten valtion rautateiden palvelukseen.
Helmi ja Erkki saivat neljä lasta: Teuvon, Pentin, äitini Pirkon ja Hilkan, ja asuivat Viipurissa, kunnes se luovutettiin Neuvostoliitolle.
Kuvassa Hilkka, Helmi ja Erkki 1940-luvulla.
Ensimmäisiä Kiinan-matkaajia
Helmi-mummun esi-isistä ovat kiintoisia varsinkin veljekset Israel ja Herman Reinius, jotka matkustivat 1700-luvulla Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian kadetteina Kiinaan.
Veljekset lähtivät matkaan Göteborgista vuonna 1746 Cronprintzen Adolph Friedrich -aluksella ja palasivat takaisin 1748. Tällä matkalla syntyi Israel Reiniuksen matkapäiväkirja, joka on säilynyt jälkipolville ja joka on julkaistu uusintapainoksena viimeksi 2008.
Matkalaiset pysähtyivät ensiksi Cadiziin Espanjaan hankkimaan varustusta pitkää matkaa varten. Laivaan hankittiin muun muassa 515 kanaa, 31 sikaa, lehmiä, kalkkunoita, riisiä, herneitä, papuja, venetsialaista saippuaa ja paloviinaa. Vettä soudettiin maista tynnyreittäin. Ruotsista mukana tuotu puutavara ja terva vaihdettiin Kiinassa kelpaaviksi hopeapiastereiksi.
Muistiinpanoissaan Israel kirjaa tarkkaan tapahtumia laivalla ja havaintojaan säästä ja luonnosta tyyliin "Sågo en ansenlig hop Capsdufwor, Caps höns, Silfwerfoglar & Albitrosser."
Alus joutui pysähtymään Mauritiukselle pidemmäksi aikaa epäsuotuisien tuulten takia ja siellä ehdittiin vähän huvitellakin: "Till middags måltjd kommo en hop Franske Herrar & Fruentimer ifrån staden inviterade om bord, af Hr. Greiff, till hwilckas nöje musique af Lyra, Violin ock dantz anstältes."
Macaon seuduilla Israel kirjasi: " I brist på färst Kiött, gafs i dag Salt kiött. Denne månad har folket Gudi lof warit alle friske, undantagande att några med små Krämpor blifwit graverade." Kuolemantapauksiakin noin pitkällä matkalla silti tapahtui.
Israel kuvaa matkan varrelta Mauritiuksen, Jaavan ja Sumatran luontoa ja perille Kiinaan päästyä kiinalaisten ulkomuotoa, tapoja, kasveja, eläimiä ja kaupankäyntiä:
"Inwånarena äro medelmåttigt stort folck, starke att bära, hafwa ett quickt Ingenium, handslöga till allehanda arbeten och handaslögder, samt galanterier. -- Gå klädde uti hwjta ock långa Råckar, nästan Ljka en skiorta. -- Bruka hattar af sammanflätad Bambu, Ljke en fruentimers hatt hos oss. -- Den som är förmogen låter wäxa sine naglar så lenge de wilja. -- Af naturen äro de hitziga och kiärliga, önskande gierna få pläga umgänge med Europäaner, så att deras manfolck icke äro förgiäfwes swartsiuke."
Israel kertoo Bengalista hallitsijoille tuoduista elefanteista tai torakoista, jotka kasvavat yhtä isoiksi kuin oravat meillä, ja mainitsee esimerkiksi nykyajan muotihedelmän eli gojimarjan. Kauppasuhteissa hän kehottaa varovaisuuteen, ettei joudu petetyksi.
Israel Reiniuksen kuvaus Kiinasta on pikasilmäys, mutta ensimmäisiä lajissaan. Matkalta palattuaan hän siirtyi jatkamaan akateemisia opintojaan Turkuun. Matkakokemustensa pohjalta hän kirjoitti myös maisterinväitöskirjansa "Anmärckningar samlade under en resa till China", joka oli ensimmäinen Suomessa julkaistu Kiinaa koskeva opinnäyte.
Opintojen jälkeen Reinius siirtyi pappisuralle. Hän toimi ensin isänsä apulaisena Laihialla ja siirtyi sieltä kappalaiseksi Isoonkyröön. Vuonna 1755 julkaistu raittiuskirjoitus "Yxikertaiset Kysymyxet Juopumisesta" on joko hänen tai hänen isänsä kirjoittama.
Veljekset lähtivät matkaan Göteborgista vuonna 1746 Cronprintzen Adolph Friedrich -aluksella ja palasivat takaisin 1748. Tällä matkalla syntyi Israel Reiniuksen matkapäiväkirja, joka on säilynyt jälkipolville ja joka on julkaistu uusintapainoksena viimeksi 2008.
Matkalaiset pysähtyivät ensiksi Cadiziin Espanjaan hankkimaan varustusta pitkää matkaa varten. Laivaan hankittiin muun muassa 515 kanaa, 31 sikaa, lehmiä, kalkkunoita, riisiä, herneitä, papuja, venetsialaista saippuaa ja paloviinaa. Vettä soudettiin maista tynnyreittäin. Ruotsista mukana tuotu puutavara ja terva vaihdettiin Kiinassa kelpaaviksi hopeapiastereiksi.
Muistiinpanoissaan Israel kirjaa tarkkaan tapahtumia laivalla ja havaintojaan säästä ja luonnosta tyyliin "Sågo en ansenlig hop Capsdufwor, Caps höns, Silfwerfoglar & Albitrosser."
Alus joutui pysähtymään Mauritiukselle pidemmäksi aikaa epäsuotuisien tuulten takia ja siellä ehdittiin vähän huvitellakin: "Till middags måltjd kommo en hop Franske Herrar & Fruentimer ifrån staden inviterade om bord, af Hr. Greiff, till hwilckas nöje musique af Lyra, Violin ock dantz anstältes."
Macaon seuduilla Israel kirjasi: " I brist på färst Kiött, gafs i dag Salt kiött. Denne månad har folket Gudi lof warit alle friske, undantagande att några med små Krämpor blifwit graverade." Kuolemantapauksiakin noin pitkällä matkalla silti tapahtui.
Israel kuvaa matkan varrelta Mauritiuksen, Jaavan ja Sumatran luontoa ja perille Kiinaan päästyä kiinalaisten ulkomuotoa, tapoja, kasveja, eläimiä ja kaupankäyntiä:
"Inwånarena äro medelmåttigt stort folck, starke att bära, hafwa ett quickt Ingenium, handslöga till allehanda arbeten och handaslögder, samt galanterier. -- Gå klädde uti hwjta ock långa Råckar, nästan Ljka en skiorta. -- Bruka hattar af sammanflätad Bambu, Ljke en fruentimers hatt hos oss. -- Den som är förmogen låter wäxa sine naglar så lenge de wilja. -- Af naturen äro de hitziga och kiärliga, önskande gierna få pläga umgänge med Europäaner, så att deras manfolck icke äro förgiäfwes swartsiuke."
Israel kertoo Bengalista hallitsijoille tuoduista elefanteista tai torakoista, jotka kasvavat yhtä isoiksi kuin oravat meillä, ja mainitsee esimerkiksi nykyajan muotihedelmän eli gojimarjan. Kauppasuhteissa hän kehottaa varovaisuuteen, ettei joudu petetyksi.
Israel Reiniuksen kuvaus Kiinasta on pikasilmäys, mutta ensimmäisiä lajissaan. Matkalta palattuaan hän siirtyi jatkamaan akateemisia opintojaan Turkuun. Matkakokemustensa pohjalta hän kirjoitti myös maisterinväitöskirjansa "Anmärckningar samlade under en resa till China", joka oli ensimmäinen Suomessa julkaistu Kiinaa koskeva opinnäyte.
Opintojen jälkeen Reinius siirtyi pappisuralle. Hän toimi ensin isänsä apulaisena Laihialla ja siirtyi sieltä kappalaiseksi Isoonkyröön. Vuonna 1755 julkaistu raittiuskirjoitus "Yxikertaiset Kysymyxet Juopumisesta" on joko hänen tai hänen isänsä kirjoittama.
Yxikertaiset Kysymyxet Juopumisesta
Yxikertaiset Kysymyxet Juopumisesta on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt raittiuskirja. Ensipainos julkaistiin Tukholmassa 1755, toinen painos Turussa 1780. Oikeastaan se on kirjanen, koska siinä on vain 12 sivua.
Tekijä on luultavasti Laihian kappalaisena toiminut Israel Reinius vanhempi eikä hänen samanniminen poikansa. Isä tunnettiin seudulla uudistusmielisenä viljelijänä ja yrittäjänä. Hänen omistamallaan Alanyystin tilalla kokeiltiin uudenlaisia viljelymenetelmiä ja aloitettiin muun muassa perunanviljely. Reinius perusti myös koskivoimalla käyvän vanutuslaitoksen villakankaan valmistusta varten, ja hänen aloitteestaan Laihialla ryhdyttiin valmistamaan salpietaria.
Väkijuomat olivat iso ongelma, ja samoihin aikoihin valtakuntaan julistettiin viinanpolttokielto. Reinius pohti kirjasessaan, miten juoppoutta vastaan voisi taistella. Hän oli itsenäinen ja omaperäinen ajattelija, mutta myös pappi, joten kirja lähtee liikkeelle uskonnolliselta pohjalta.
Reinius varoittaa, että vaikka juomari käy ripillä ja lupaa parantaa elämänsä, "mutta sieldä tuldua mene juoma-penkkihin ja rypö niinkuin pesty sika rapakossa", hän ei voi olla oikea kristitty. "Hän on synnin orja, wääryyden palwelija, Perkelen fangi, Wihan lapsi ja Helvetin Syöttiläs sika."
Reinius heristää sormea vanhemmille, papeille ja opettajille, jotka näyttävät juopottelullaan huonoa esimerkkiä lapsille. Viinaa juomalla ihmiset turmelevat terveytensä, "polttavat sekä werens että täwyns (= keuhkonsa)" sekä tuhlaavat tavaransa, laiminlyövät työnsä ja perheensä elatuksen. Rikoksiakin tehdään, sillä "juopumises riidellän, tapellan ja murhat tehdän".
Kannustavasti Reinius opettaa, että raittiuden avulla "sinä taidat olla sowelias säilyttämään terweydes, tawaras, kunnias ja sielus autuden".
Tekijä on luultavasti Laihian kappalaisena toiminut Israel Reinius vanhempi eikä hänen samanniminen poikansa. Isä tunnettiin seudulla uudistusmielisenä viljelijänä ja yrittäjänä. Hänen omistamallaan Alanyystin tilalla kokeiltiin uudenlaisia viljelymenetelmiä ja aloitettiin muun muassa perunanviljely. Reinius perusti myös koskivoimalla käyvän vanutuslaitoksen villakankaan valmistusta varten, ja hänen aloitteestaan Laihialla ryhdyttiin valmistamaan salpietaria.
Väkijuomat olivat iso ongelma, ja samoihin aikoihin valtakuntaan julistettiin viinanpolttokielto. Reinius pohti kirjasessaan, miten juoppoutta vastaan voisi taistella. Hän oli itsenäinen ja omaperäinen ajattelija, mutta myös pappi, joten kirja lähtee liikkeelle uskonnolliselta pohjalta.
Reinius varoittaa, että vaikka juomari käy ripillä ja lupaa parantaa elämänsä, "mutta sieldä tuldua mene juoma-penkkihin ja rypö niinkuin pesty sika rapakossa", hän ei voi olla oikea kristitty. "Hän on synnin orja, wääryyden palwelija, Perkelen fangi, Wihan lapsi ja Helvetin Syöttiläs sika."
Reinius heristää sormea vanhemmille, papeille ja opettajille, jotka näyttävät juopottelullaan huonoa esimerkkiä lapsille. Viinaa juomalla ihmiset turmelevat terveytensä, "polttavat sekä werens että täwyns (= keuhkonsa)" sekä tuhlaavat tavaransa, laiminlyövät työnsä ja perheensä elatuksen. Rikoksiakin tehdään, sillä "juopumises riidellän, tapellan ja murhat tehdän".
Kannustavasti Reinius opettaa, että raittiuden avulla "sinä taidat olla sowelias säilyttämään terweydes, tawaras, kunnias ja sielus autuden".
Teksti: Marja-Leena Karjula