Eeva
Eeva oli syntynyt vuonna 1930 ja oli isän ainoa sisar. Eeva ei ollut naimisissa, vaan asui mummun kanssa Rautatiekadulla Ylivieskassa samassa talossa kuin meidän perhe. Eeva ja mummu asuivat talon vanhassa osassa ja meidän perhe jatko-osassa, jonka isä oli rakentanut naimisiin mentyään.
Nyt talo on ollut jo monta vuotta purettuna ja sen tilalla on kerrostalo, jossa toimii muun muassa apteekki.
Eeva oli suorittanut keskikoulun, ja kun mummu ryhtyi kirjakauppiaaksi, Eeva kävi kirjakauppakoulun. Eeva toimikin sitten Ylivieskassa kirjakauppiaana vuoteen 1989 saakka.
Kuvassa Eeva ja pikkuveli Matti 1930-luvulla.
Nyt talo on ollut jo monta vuotta purettuna ja sen tilalla on kerrostalo, jossa toimii muun muassa apteekki.
Eeva oli suorittanut keskikoulun, ja kun mummu ryhtyi kirjakauppiaaksi, Eeva kävi kirjakauppakoulun. Eeva toimikin sitten Ylivieskassa kirjakauppiaana vuoteen 1989 saakka.
Kuvassa Eeva ja pikkuveli Matti 1930-luvulla.
Eevan kanssa retkellä
Eeva kävi ahkerasti Lapissa hiihtoretkillä ja oli muutenkin nuorekas ja urheilullinen. Hän oli Ylivieskan naisvoimistelijoiden aktiivijäsen, osallistui Suurkisa-matkoille ja oli mukana järjestämässä iltamia Valistustalolla. Koska Eevalla ei ollut lapsia, häneltä riitti vuosien mittaan paljon aikaa meidän perheen ja muiden veljien perheiden lapsille.
Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että vähän väliä tapahtui jotakin kivaa. Koska olin meidän lapsista vanhin, pääsin usein mukaan, kun Eeva lähti ystävineen luistelemaan tai vaikka retkelle Hiekkasärkille. Luistinradalla leikittiin viimeistä paria uunista ulos aikuiset ja lapset yhdessä ja illan päätteeksi mentiin jonkun kotiin kaakaolle.
Retket meren- tai järvenrantaan olivat aina kivoja, vaikka automatkat olivat minulle koettelemus kovan matkapahoinvoinnin takia. Kuusivuotiaana pääsin Eevan mukaan hiihtoretkelle Hiekkasärkille. Aikuiset lupasivat, että saan tulla mukaan, jos lasken isolta dyyniltä mäen alas siinä kuin muutkin. Mikäs siinä, en epäröinyt hetkeäkään. Sitten kun olimme mäen päällä ja kaikki aikuiset olivat laskeneet alas ja minä työnsin itseni viimeisenä laskuun, aikuiset olivatkin kauhuissaan, että leikkiähän se ehto oli. Sellaista leikkiä minä en ymmärtänyt, mutta enpä tainnut pelätä mäkiäkään siihen aikaan.
Kun olin jo isompi tyttö ja varmaan yli 10-vuotias, lähdimme Eevan volkkarilla telttaretkelle kohti Keski-Suomea. Ajoimme Saarijärvelle asti ja yövyimme siellä ensin mummun vanhan sukulaisen Rikun luona ja sitten yön tai pari leirintäalueella. Jotenkin emme oikein syttyneet tällaiseen lomailuun ja niinpä suunnistimme vähin äänin loppulomaksi tuttuun ja takuuvarmaan paikkaan eli Hiekkasärkille.
Näin jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että vähän väliä tapahtui jotakin kivaa. Koska olin meidän lapsista vanhin, pääsin usein mukaan, kun Eeva lähti ystävineen luistelemaan tai vaikka retkelle Hiekkasärkille. Luistinradalla leikittiin viimeistä paria uunista ulos aikuiset ja lapset yhdessä ja illan päätteeksi mentiin jonkun kotiin kaakaolle.
Retket meren- tai järvenrantaan olivat aina kivoja, vaikka automatkat olivat minulle koettelemus kovan matkapahoinvoinnin takia. Kuusivuotiaana pääsin Eevan mukaan hiihtoretkelle Hiekkasärkille. Aikuiset lupasivat, että saan tulla mukaan, jos lasken isolta dyyniltä mäen alas siinä kuin muutkin. Mikäs siinä, en epäröinyt hetkeäkään. Sitten kun olimme mäen päällä ja kaikki aikuiset olivat laskeneet alas ja minä työnsin itseni viimeisenä laskuun, aikuiset olivatkin kauhuissaan, että leikkiähän se ehto oli. Sellaista leikkiä minä en ymmärtänyt, mutta enpä tainnut pelätä mäkiäkään siihen aikaan.
Kun olin jo isompi tyttö ja varmaan yli 10-vuotias, lähdimme Eevan volkkarilla telttaretkelle kohti Keski-Suomea. Ajoimme Saarijärvelle asti ja yövyimme siellä ensin mummun vanhan sukulaisen Rikun luona ja sitten yön tai pari leirintäalueella. Jotenkin emme oikein syttyneet tällaiseen lomailuun ja niinpä suunnistimme vähin äänin loppulomaksi tuttuun ja takuuvarmaan paikkaan eli Hiekkasärkille.
Joulunviettoa
Silloin kun mummu vielä eli, joulut vietettiin tavallisimmin yhdessä mummun puolella. Joulun kunniaksi pöytä oli katettu oikein ruokasaliin ja joulutortut syötiin tummanvioleteilta lasilautasilta, jotka kuuluivat ehdottomasti joulutunnelmaan.
Jouluna oli lupa valvoa niin myöhään kuin halusi, pelata Monopolia ja lukea lahjakirjoja. Joskus jatkoimme lueskelua Eevan huoneessa kahdestaan tulen palaessa uunissa ja kynttilöiden luodessa joulutunnelmaa. Eevalla oli iso ja viihtyisä huone vintillä ja sen yhteydessä kiehtovan iso vaatehuone. Vintillä oli myös laatikoissa Eevan vanhoja tyttökirjoja, joita sain lainata.
Teini-iässä minä sain sitten käyttööni vintin toisen huoneen, koska meidän perheen puolella ei ollut huoneita niin paljon.
Jouluna oli lupa valvoa niin myöhään kuin halusi, pelata Monopolia ja lukea lahjakirjoja. Joskus jatkoimme lueskelua Eevan huoneessa kahdestaan tulen palaessa uunissa ja kynttilöiden luodessa joulutunnelmaa. Eevalla oli iso ja viihtyisä huone vintillä ja sen yhteydessä kiehtovan iso vaatehuone. Vintillä oli myös laatikoissa Eevan vanhoja tyttökirjoja, joita sain lainata.
Teini-iässä minä sain sitten käyttööni vintin toisen huoneen, koska meidän perheen puolella ei ollut huoneita niin paljon.
Eeva kotipihallamme Rautatiekadulla 1970-luvulla.
Teksti: Marja-Leena Karjula